Valistusta, julkisiä kirjastoja, sivistystyötä ja vapaita ohjelmistoja...

Valistusta, julkisiä kirjastoja, sivistystyötä ja vapaita ohjelmistoja...

Valistukseksi kutsuttu aatevirtaus korosti järjen ja tiedon merkitystä, edistystä, vapaata markkinataloutta, kansanvaltaa, ihmisoikeuksia ja ihmisten tasa-arvoa. Käytännössä valistusaatteen leviäminen vaikutti Länsi-Euroopassa mm. suvaitsevaisuuden, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja sananvapauden lisääntymiseen, oikeudenkäytön inhimillistymiseen, maaorjuuden lakkauttamiseen ja kansansivistyksen leviämiseen.

Kirjastojen historia alkaa jo kaukaa antiikin ajoista, mutta niiden yleistyminen alkoi vasta kirjapainotaidon kehittyessä. Nykyään suomalaisen kansalliskirjaston toiminnan tavoitteena on turvata Suomessa julkaistun kulttuuriperinnön saatavuus sekä välittää ja tuottaa tietoa kansalaisille ja koko yhteiskunnalle. Toimintaa ohjaavat yhdessä tekemisen, avoimuuden, luotettavuuden, ammattitaitoisuuden ja kulttuuriperinnön saavutettavuuden arvot. Suomen kansalliskirjaston mottona on "Kansalliskirjasto - kansakunnan tie tietoon." Yleisesti ottaen julkista kirjastojärjestelmää pidetään oleellisena osana sivistysvaltion palveluja.

Suomessa vapaan sivistystyön alkuvaiheessa enemmän koulutusta saanut väestönosa ryhtyi sivistämään vähemmän koulutusta saanutta väestöä. Nykyään vapaan sivistystyön tausta-ajatuksena on elinikäinen oppiminen. Tavoitteena on edistää sekä yksilöiden persoonallisuuden kehittymistä että heidän kykyään toimia erilaisissa yhteisöissä ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Toimintaa ohjaavina arvoina ovat kansanvaltaisuus, tasa-arvo ja moniarvioisuus.
 
Vapaiden ohjelmistojen edistäminen perustuu yksilön oikeuksien puolustamiseen. Perusajatuksena on, että kaikilla (tietokoneeseen käsiksi pääsevillä) ihmisillä tulee olla oikeus käyttää tietokoneohjelmia valitsemaansa tarkoitukseen, tutkia kuinka ohjelmat toimivat ja soveltaa niitä omiin tavoitteisiinsa, jakaa ohjelmen kopioita vapaasti sekä kehittää ohjelmia ja julkistaa kehitystyönsä tuloksia. usein tausta-ajatuksena on halu kehittyä ohjelmien tuottajina yhteistyössä muiden kanssa ja usko siihen, että kaikki hyötyvät toistensa auttamisesta.

Tausta-ajatuksilla on yhtäläisyyksiä,
vaikka rakenteina edellä kuvatut edustavatkin hyvin erilaisia muotoja.

Yhteistä on mielestäni saavutettavuus, sillä kaikissa neljässä on jollakin tasolla ajatus siitä, että tiedon tulee olla kaikkien tai ainakin mahdollisimman monen käytettävissä. Valistuksen ajalla korostettiin tasa-arvoisuutta, kirjastot perustuvat maksuttomaan materiaalin lainaamiseen, vapaa sivistystyö oli ainakin alkuvaiheissaan osallistujille ilmaista ja vapaiden ohjelmistojen periaatteen mukaan ohjelmistojen tulisi olla kaikkien käytettävissä. Käytännössä tämä ei tietenkään koskaan toteudu täydellisesti kaikkien ihmisten kohdalla moninaisten ihmisen sisäisten ja ulkoisten esteiden vuoksi.

Yhteistä on myös, ainakin jonkinlainen, usko kaikkien ihmisten kykyyn hyötyä saatavilla olevasta materiaalista. Vaikka sekä valistuksen ajatuksissa että vapaassa sivistystyössä oli piirteitä ylhäältä alaspäin "annettavasta" tiedosta, sen uskottiin kuitenkin olevan hyödyllistä kaikille ihmisille. Elinikäisen oppimisenkin ajatellaan olevan mahdollista kaikille ja kaikissa elämänvaiheissa. Kirjastolaitoskin uskoo siihen, että lukeminen on hyödyllistä riippumatta koulutustasosta, ammatista tai varallisuudesta. Vapaiden ohjelmistojen kehittäjät uskovat, että alan asiantuntijoiden lisäksi on muitakin ihmisiä, jotka voivat auttaa ohjelmistojen kehittämisessä.

Mielestäni yhteistä on myös se, että kaikissa on jonkinlainen ääneen lausumaton ajatus siitä, että tiedon hankkiminen, tuottaminen ja tietäminen ylipäätään on positiivinen asia, jotakin kivaa. Näiden ajatusten kannattajien nettisivuilla tuskin lukee "tieto luo tuskaa".

Erojakin on tietenkin...

Eroja on ainakin dynaamisuuden asteessa. Kansalliskirjastolaitoksen perustehtävä on säilyttää painettua materiaalia, ei luoda uutta aineistoja, käyttötapoja tai verkostoja. Kansansivistys ja valistus tuntuvat sallivan liikkumisen jonkun muun määrittelemällä alueella, sillä jossain on varmaan määritelty mitä sivistys on ja mistä asioista minunkin tulisi valistua lisää. Vapaiden ohjelmistojen kehittäminen sen sijaan vaikuttaa tilalta, jonka rajat ja mahdollisuudet määrittyvät toimintaan osallistuvista ihmisistä itsestään käsin. Lopputulosta ei voi aavistaa, koska ehkä mitään lopputulosta ei olekaan.

Eroa on ehkä myös siinä, miten tietoa käyttävien ihmisten ajatellaan liittyvän toisiinsa. Kirjastoon kaikki varmaan vaeltavat itsekseen ja käyttävät kaikkien saatavilla olevaa aineistoa omien tavoitteidensa mukaisesti. Vapaassa sivistystyössä kehitetään sekä omaa persoonaa että kykyjä toimia aktiivisena kansalaisena, mutta tietoa ja taitoja ei ilmeisesti luoda yhdessä vaan opettajan johdatuksella. Valistuksessa tavoiteltiin yhteiskunnallisia muutoksia ja se varmaankin yhdisti ihmisiä toisiinsa tiedon tuottajina ja käyttäjinä. Vapaiden ohjelmistojen kehittäminen vaikuttaa perustuvan yksilöiden ponnisteluhin, jotka kuitenkin muodostavat parhaassa tapauksessa muutokseen johtavan yhtenäisen virran.
Tämä oli mielenkiintoinen tehtävä, koska siinä tuli pohdittua asioiden historiallisia yhteyksiä..

LeMillin käyttäminen

9.10. En vieläkään osaa mitään, mutta ehkä voisin käyttää tätä tapana oppia jotakin? Omassa työssäni on suvaus ajankohtainen aihe. Sihen minun siis pitäisi syventyä ja käyttää oppilaitoksessani. Voiko materiaalin tekeminen olla samalla oma oppimismatka?
4.10. Nyt pitäisi alkaa LeMilliin tutustuminen ja keksiä jotakin omaa materiaalia. Koska en ole päätoimeltani tällä hetkellä ole opettaja, on ensimmäinen ajatus "mutta minähän en osaa mitään..."

Oppimisympäristöihin tutustuminen

Yleistä: Olin vallan yllättynyt, kuinka paljon minua kiinnostavaa materiaalia löysin heti muutamalla klikkauksella. Olisin halunnut heti opiskella paljon kaikenlaista, mutta tosiasiassa ehdin tutustua näihin ympäristöihin aika pinnallisesti.

Opettajan näkökulmasta kaikkien avointen oppimisresurssien ihanuus on siinä, että oppimateriaalit ovat kaikkien vapaasti käytettävissä. Usein (ainakin meidän oppilaitoksessa) ajatellaan niin, että verkko-opintojen tekeminen on hirveän työllistävää, vaikeaa ja siihen tarvitaan valtavasti sekä aika- että raharesurssseja. Taustalla on ajatus, että kaikki kurssimateriaali täytyy luoda itse kaiken kiireen keskellä.. Tällä tavalla, yksin yön hiljaisina hetkinä puurtamalla, opettajat helposti väsyttävät itsensä eivätkä materiaalit ja pedagogiikka kehity sellaista vauhtia kuin olisi mahdollista.

Connexionissa viehätti asioiden yhdistely toisiinsa jonkinlaisina verkostoina. (hieman tähän liittyen)olen tuskitellut, kun syötteeni ja suosikkini yms. ovat pitkinä listoina, joista ajankohtaisen tiedon etsiminen vie kovasti aikaa.

LeMill tuntui helposti lähestyttävältä välineeltä (varmaan se, että materiaalia on suomen kielellä vaikutti asiaan). Koska yhtenä tavoitteenani on edistää erilaisten medioiden käyttämistä oppilaitoksessamme, etsiskelen tällaisia virtuaaliyhteisöjä, joita voisin suositella opettajille ja joihin voi liittyä suhteellisen helposti.

Mitopencourseware on luonnontiedepainotteinen, mikä ei ole kovin läheinen aihe minulle. Demonstraatiovideot ovat varmasti hyvä väline näiden aineiden opettajille. OpenCourse Consortiumissa hauskaa oli ohjautuminen ympäri maapalloa sijaitseviin yliopistoihn. Kävin tutustumassa Australialaisen yliopiston tarjontaan ja ihan mielenkiintoista se oli..

Sosiaalinen media opetuksessa on hyvä kirja..

Tällaiselle aikalailla aloittelijalle Sosiaalinen media opetuksessa (Kalliala & Toikkanen) on oivallinen teos, koska sen ohjeiden avulla voi harjoitella erilaisten netistä löytyvien palveluiden käyttämistä.

Esittely

Toimin ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa kehittämistehtävissä. Osallistun kurssille, koska haluan syventää hajanaisia tietojani virtuaalisista oppimisympäristöistä ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista oppimisessa ja koulutuksessa. Olen innostunut sähköisten medioiden tarjoamista mahdollisuuksista, mutta en mitenkään niiden erityisen taitava käyttäjä. Uskon, että kurssista on hyötyä minulle sekä ammatillisesti että yksityiselämässä..